Kauhujen yö 25.12-26.12.2011

Tapaninpäivänä olin lapsuudenkodissani korvessa, ja siellä oli oikein supermyrsky. Se alkoi sunnuntaina klo 23.00, menin nukkumaan ja laitoin yölamppuni palamaan, luin. Juuri kun sain unenpäästä kiinni, alkoi tuulemaan ja tuulemaan ja tuulemaan, se yltyi. Klo löi tasan klo 00.00 niin yölamppuni sammui, ja kotipuhelin alkoi pitää piippausta, (puhelin piippaa aina, kun se menee päälle, ja pois päältä.) Kaikki valot sammuivat, ja kun korvessa ei ole mitään valoja edes katuvaloja, ja kun luntakaan ei ollut, voitte kuvitella miten mustaa oli. En saanut nukutuksi siemaustakaan. Klo löi 00.15 valot syttyivät, ja siitä se yöllinen disco sitten lähtikin, valot sammuivat ja tulivat päälle vartin välein, päätin sammuttaa yövaloni. Klo oli 2.00 myrsky senkun yltyi, meri meidän talon vieressä kuohui, se kuului sisälle asti. minua pelotti. Ei ole varmaan koskaan pelottanut niin paljoa. Kun aamu viimein valkeni, valot sammuivat kokonaan. Äiti luki kynttilänvalossa keittiössä Anna -lehteä ja joi jäähtynyttä kahvia. Isä lämmitti takkaa. Kun aurinko alkoi viimein paistaa näimme kuinka paljon meri kuohui ja koko takapihamme oli täynnä vettä. Meri oli noussut melkein metrin. Kun tuuli laantui ja sähköt tulivat, siinä klo: 12.00, menimme kävelylle, naapuri ei päässyt mökilleen koska meri nousi niin paljon, että piha oli täynnä vettä, puita oli kaatunut tielle, ja ojat pursuivat vettä. Meidän mökin piha oli kuin tyyni lampi. Se oli myrskyjen myrsky.