Niin kaaduin tossa viikko sitten mukavasti nilkka revähtäen kadun kulmaan työmatkalla vaaleihin. Ei siinä sitten muuta kun nopeasti soitto kullalle töihin et tulee hakemaan. Kyllä oli muuten ihan minuuteista kiinni et en pyörtyny, päätä jyskytti ja kuulo meni, tunto lähti käsistä. Kullan pelastamana, rynnättiin sairaalaan, siellä selvisi että nilkka oli revähtänyt aikas pahasti. Kepit alle ja menoks. Ekat 3 päivää oli tuskaa ja kädet ja hartiat oli ihan jumissa kepeistä, mut kyl mä niihin olen aikas hyvin tottunut. Eilen otin kiristyssiteen pois ja arvatkaas tuntuko se hyvältä! JOOO! Pystyn jo kävelemään yhdellä kepillä ilman kiristyssidettä mutta kyllä komiat mustelmat on molemmin puolin nilkkaa vielä toistaseks jääny. Käveleminen sattuu yhä, ja buranan voimin pysytellään hengissä työpaikalla.
Siitä sitten seuraavaan aiheeseen, työharjoitteluni on sujunut hyvin, mukavat ihmiset, ja rauhallinen/upea työympäristö. Runsaasti hommaa, ettei ainakaan tylsää tule. Sain työpuhelimenkin, ja keikkoja/työtä riittää monilta tahoilta. Hommiini kuuluu julisteiden/käyntikorttien/esitteiden ja lomakkeiden teko. Myös valokuvaus kuuluu osittain hommiini. Ihanteellinen oppimispaikka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti