4 päivää lapsuudenmaisemissa, ja huomenna otetaan suunnaksi takaisin rakas nykyinen koti, kullan kainaloon. Täällä on taas tehty kaikenlaista, kuten; halonhakkuuta ja halkojen siirtämistä vajaan, mekon etsintää, kampaamossa käynti, ja ennen kaikkea hypitty pitkillä lenkeillä. Kerrallaan 45 min. luonnon helmassa. Aah se ilma, sitä ei ole kaupungissa koskaan. Aijon kyllä jatkaa tuota lenkkeilyä, mut tarvii miettiä joku hyvä reitti siihen hhmmmm... Hyttyset on inhottavia, tuli taas ainakin 5 poukamaa 1 paarmanpiston seuraksi, jes, not.
Elämäntaparemontti edistyy hyvin, vyötäröltä on lähtenyt kahdessa viikossa - 7 cm, tosin painoa on lähtenyt vain -1,1 kg, mut on se parempaan suuntaan kuitenkin. Pyrin syömään terveellisesti, mutta "kaikkea kohtuudella" periaatteella.
Lauantaina on kaverini häät, ja jännitän niitä kovasti, mekkoa en löytänyt vaikka oon kälyny kolme kaupunkia läpi, kaikki on mustia, valkoisia ja ruskeita, ja niitä en juuri halua. Ja jos löytyy, niin ei ole kokoja, tää on niin perseestä. Miks firmat tekee XL kokoisia, jos ne tuntuu ihan XS kokoisilta, tai sitte mä oon vaan niin läski, ettei mikään mahdu mun päälle. Paska fiilis siitä tulee. Hiukset laitoin pitkästä aikaa kampaajalla ja sain alennuksen ja hiuslakankin kaupan päälle, oli kyllä reilu ja kunnollinen kampaaja. Ja ennen kaikkea olin tyytyväinen tulokseen. Värjäsin tumman ruskeaksi, johon tuli muutama vaalea raita, aika jännä, aijon häihin laittaa kiharat, joten ei muuta kun pampulat päähän lauantai aamuksi ja sitten tulee hieno kihara tukka :)
Näin tänään myös pitkästä aikaa lapsuuden kaverini ja hänen mukanaan oli pieni juuri syntynyt poika. Voi kun se oli suloinen, mutta outo hetki. Lapsuuden kaverini oli saanut vauvan, tuntui kun olisi ollut unessa. Outoa. Synnytys kuulosti jälleen niin vaikealta ja tuskaiselta, että itse en vielä vähään aikaan sellaisia kääröjä hanki. Toki lapset on suloisia ja ei niissä mitään vikaa ole, mutta synnytys, en kyllä pystyisi siihen, ilman kaikkia mahdollisia kipulievityksiä ja ilokaasuja. Se piikkijuttu selkäänkin kuulostaa niin kivalta et mä menettäisin todennäköisesti tajun jo siinä vaiheessa kun näkisin sen neulan. Mulla ei oo mitään kipukynnystä. Popsin särkytablettejakin jatkuvasti pieniikin vaivoihin, joten menettäisin tajuntani taatusti jo varmaan ekassa supistuksessa. Kuolisin varmaan synnytykseen, tai vähintään saisin niin valtavat traumat, ettei enää sen jälkeen yhtään lasta tulisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti